(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

maanantai 21. syyskuuta 2009

Eittämättä syksy


Pihalla tuoksuu iltaisin syksyltä. Vähitellen alkaa kylmä hiipiä yhtä aikaa hämäryyden kanssa ja illan kuvissa jo tuntuu viileys.
Viime perjantaina näin kaksi kurkiauraa tekemässä muuttomatkaa. Kyyneleet tulivat silmiin ja oli pakko pysähtyä katsomaan. Ensimmäisessä aurassa oli kuutisenkymmentä ja toisessa viitisenkymmentä uljasta muuttajaa.
On eittämättä syksy. Sen kunniaksi sytytän muutaman kynttilän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti