(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

tiistai 29. syyskuuta 2009

Kanelin tuoksua




Aamupäivällä tein pienen pullataikinan ja väsäsin kanelirullapullia pellillisen verran. Koko talo tuoksui kanelilta ja kodikkaalta. Mies sai evääkseen monta tuoretta pullaa ja itse aion kohta herkutella päiväkahvilla yhden pullan kera.
Lasten ollessa kouluikäisiä kävelin usein heitä vastaan koulupäivän loputtua. Muistan ottaneeni joskus juuri uunista tulleen pullan taskuun mukaan ja yllättäneeni koululaisen lämpimäisellä - loppumatka sujui pullaa mutustellen ja koulupäivästä kertoen.

Iltapäivällä menen pitämään yhden pianotunnin ja muuta ei kalenterissa tälle päivälle ollutkaan. Mutta aion minä muutakin tehdä! Vaihdan olohuoneeseen ja keittiöön syksyisemmät verhot. Julistan olohuoneessa Pitkien Verhojen Ajan alkaneeksi tällä päivämäärällä. Punakuvioiset verhot ovat olleet käytössä kylmän ajan verhoina siitä asti, kun Hankasalmen Karteenista ostin kankaan ja ompelutin verhoiksi. (Vuosi lienee ollut 1984 tai 1985...)

Illalla sitten kynttilätunnelmointia taas luvassa ja ehkäpä viime viikon Mentalist boksilta. Pidän sarjan nopeista älyllisistä käänteistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti