Sata ja sateista

Tämä on nyt sadas postaus ja olen ollut onnellinen, kun lukijoita tuntuu olevan... Edelleen kirjoittelen pienistä ja isoista asioista kotivinkkelistä ja vähän laajempaakin - miten milloinkin. Tarinointia lähinnä.
Sateinen aamu herätti meidät aitasta ennen kahdeksaa ja tyly/karu totuus iski silmille: syyskuu! Nyt sitten on siirryttävä sisätiloihin nukkumaan, kun jossakin vaiheessa niin päätettiin. Joka ainoa vuosi on kuulemma sama tilanne, että ensin alkukesästä ei minua tahdo saada aittanukkujaksi ja syksyllä sitten sama vaikeus toisinpäin. (Lupaan täten ensi kesänä parantaa tapani. Ugh.) Sisällä sivistyksen parissa on tietysti mukavuudet toista luokkaa ja armoitettuna unenlahjojen käyttäjänä ei tule missään vaikeuksia, muttamutta. Luopumista kaikki tyynni... ja sehän se on ihmiselle aina kova juttu.