(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

perjantai 11. syyskuuta 2009

Omenaista


Kaikkein Vanhin Omenapuu tuotti mukavasti omppuja ja heitteli niitä aina alas oksiltaan, jotta meidän olisi helppo niitä noukkia. Eilen ja tänään ollaan laiteltu ompuista milloin mitäkin - eilen omppupaistosta jätskinokareen kera, tänään omppukakkua, kukkakaali-omppu-sipuli-kookosmaitovuokaa ja innostuin vielä keittämään kanelilla maustettua hilloakin parin purkin verran. Muistan yhden syksyn joskus taannoin, kun puu tuotti satoa pyykkikorikaupalla ja kaikkein korkeimpiin oksiin ei tahtonut yltää ja niinpä yksi suuri oksa katkesi, kun yritettiin sitä "kädestä pitäen" esikoisen kanssa tyhjentää...

Omenan tuoksu ja varsinkin hillon tuoksu tuo syksyn hyvin lähelle. Kettulan nukkumakausi piti loppua kuukauden vaihteessa ja melkein jo loppuikin, mutta sain sitten ylipuhuttua meille lisää nukkumaöitä ja tehtiin kesän ennätykset, kun 10.-11.9 oli sitten viimeinen aittayö tänä kesänä... Aamulla mittari aitassa näytti kuutta astetta ja ulkona oli muutama lämpöaste. Eräänlaista siedätyshoitoa, kylmäterapiaa vai mitälie, mutta uni tuli heleästi.

2 kommenttia:

  1. Heh, minulla omenasose alkoi äsken tarttua kattilan pohjaan lukiessani omenajuttua :D

    VastaaPoista
  2. Itse keitin hillon hillosokerilla ja kävin vaan välillä aina sekoittamassa muutaman kerran. Ei palanut pohjaan!

    VastaaPoista