(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Illan pimetessä


Tänään sain kaulahuivini valmiiksi ja aloitin säärystimien tekemisen. Sitä ennen päättelin neljä erilaista kaulahuivia, joista yhden lahjoitin miehelle, kaksi pidän itse ja yhden postitan esikoiselle. (Kolme noista valmistui viime talvena ja yksi sitten parin viime viikon aikana.) Sohvannurkka on oiva paikka kutomiseen, kun siinä voi samalla seurata televisiota, kuunnella musiikkia, juoda teetä/kahvia, keskustella sivistyneesti tai vähemmän.

Juttelin tänään erään ihmisen kanssa suremisesta. Hänellä oli vajaan vuoden sisällä kuollut kolme läheistä sukulaista. Mietimme asiaa siltä kannalta, että ehkä vuodessa kolme kuolemaa on helpompi kuitenkin kuin jos jokaisen kuolemantapauksen välillä olisi ollut pitempi väli. Toipuminen surusta olisi jo päässyt jonkinlaiseen vauhtiin kunnes sitten taas olisi romahdettu. Vaikeita asioita joka tapauksessa. En ole mikään surun asiantuntija, mutta koin keskustelumme kahvikupin ääressä tärkeäksi.

Sohvalukemisenani on toistamiseen upea kirja. Erik Wahlströmin Jumala on oivaltavuudessaan, satiirisuudessaan ja hulvattomuudessaan yksi nykykirjallisuuden helmistä. Suosittelen ei-kovin-tiukan-pipon haltijalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti