Syyspäiväntasaus on tänään ja nyt voi sitten Kustaa Vilkunan mukaan sytyttää valot verstaaseen, kun luonnonvalo ei enää riitä tarkkaan työntekoon. Eli päivä ja yö ovat yhtä pitkiä ja tästä eteenpäin sitten yöt pitenevät, joten suosittelen talviunille siirtymistä tai ainakin asian harkitsemista.
Tämä aamu alkoi harmaudella, kovalla sateella, mutta sitten taivaan harmaaseen kattoon ilmestyi sinisiä repalekohtia ja vähitellen sade lakkasi. Ja nyt puolenpäivän maissa aurinko paistaa.
Vesilammikot eli vesiputit (lapsena kutsuimme niitä sillä nimellä) houkuttelevat roiskuttelemaan. Odottelen kunnon sadepäivää, jolloin vetäisen jalkaan esikoiselta perimäni mustat Kontiot ja käyn vähän roiskuttelemassa. Ainakin kotipihalla. Niin vanhaksi en koskaan halua tulla, etten voisi roiskutella vesiputeissa enkä kahlata syksyn lehtikasoissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti