(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

tiistai 15. syyskuuta 2009

Kuluuko aikasi?


Maaliskuusta asti olen opetellut hitaampaa ja rauhallisempaa elämäntapaa. Asiaan ei liity sen kummemmin mitään dramatiikkaa, mutta siirryin taas free lanceriksi ja olen töissä vain silloin tällöin. Yhtenä päivänä tuli mietittyä valmiiksi vastauksia kysymykseen, miten saan aikani kulumaan...

- Olen opetellut soittamaan Lasse Mårtensonin sävellyksiä.
- Olen nauttinut kesästä. Nyt nautin syksystä. Seuraavaksi nautin talvesta. Sitten nautin keväästä.
- Kuorimiseen ja pilppuamiseen menee paljon aikaa.
- Nukun kunnon yöunet.

Jos totta puhutaan (tai kyllä nuo kaikki olivat totta), aikatauluttomuus ja osittainen kellottomuus ovat luksusta. Joku sanoi elävänsä sellaista elämää kaksi ja puoli kuukautta vuodessa ja nauttivansa erittäin paljon. Olen siis itseoikeutetussa asemassa, kun voin miettiä sinisiä ajatuksia kaikessa rauhassa ja pohtia olemisen sietämätöntä keveyttä, lehtien muuttumista vihreistä keltaisiksi ja kaivella uusia kasvisruokareseptejä kokeiltavaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti