Alkuperäinen valokuva: Pentti MervolaOn aamuja, jolloin herää itsestään aikaisin ja vielä vapaaehtoisesti ja on virkeä aloittamaan uutta päivää. Tänä aamuna kello oli viisi, kun aitassa alkoi puhe ja radio-ohjelman hillitön kommentointi. Ja minä sain vision tuoreista sämpylöistä.
Puoli kuudelta tein jo taikinaa ja vartin yli kuusi otin pellillisen yrttisämpylöitä uunista. Nyt ei puutu muuta kuin kahvit ja kohta ylimmäinen barista ne varmaankin minulle keittää...
On aamuja, jolloin ei herätyskellon äänikään kunnolla herätä, vaan aamu alkaa zombiemaisesti ja päivä jatkuu samanlaisena. Silloin ei visiot paljonkaan heilauta suuntaan eikä toiseen ja aamukahvimukin seuraksi riittää reilun kaupan banaani, kun ihan pelkällä kahvilla ei uskalla lähteä liikkeelle.
On aamuja, jolloin herää myöhään ja on pahalla tuulella liiasta nukkumisesta. Se on sitä, kun nukkuu itsensä taneliksi (Taneliksi?), kuten isä-Erkki tapasi sanoa. Sitä yritämme kaikin keinoin varoa. Olisihan se hirveätä huomata olevansa ihan eri kuin mitä maata mennessä oli...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti