Yhteiskävely on kivempaa kuin yhteispyöräily, kun saa koko ajan puhua jostakin. Aiheet sivuavat milloin politiikkaa, milloin uskontoa ja osansa saa myös aina kuntoilu - jälkikasvuakaan unohtamatta. Jotkut ihmettelevät, miten vuosien jälkeen yhä on puhumista. Minä ihmettelen, miten moista ihmettelevät.
Avioparityöstä puhutaan paljon ja järjestetään kurssitusta ja koulutusta. Ehkä tarpeellista joillekin, mutta itse en ikuna menisi moiseen. On onnea, ettei niin suuria ongelmia ole tullut vastaan, joista ei olla kotikonstein selvitty. Kaikille parisuhteessa oleville suosittelen puhumistapuhumistapuhumista. Saunominen on myös hyväksi. Eikä punaviinikään ole pahitteeksi, jos käyttö pysyy joltisenkin kohtuudessa. Ja kannattaa muistaa: kaiken se kärsii, mutta rakastaa pitää muistaa myös.
%20(1).JPG)
Minustakin on tärkeää ja hauskaa puhua.:-) Kuinka paljon henkisesti köyhempää elämäni olisi, jos en olisi saanut jutella puolison kanssa monista sellaisistakin asioista, jotka eivät minua varsinaisesti kiinnosta. Niin se maailma avartuu!
VastaaPoistaItse taas olen siinä käsityksessä, ettei parisuhteessa tarvitse olla ongelmia lähteäkseen kurssille tai leirille, vaan kurssit ja leirit ovat vaan plussaa :) Odotan innolla seurakunnassamme alkavaa Arki-ilta meille kahdelle -avioparikurssia, kun saa ihan rauhassa turista ukon kanssa hetkisen, kun arki on hirmuista hässäkkää ja keskustelutuokiotkin tahtovat rajoittua tyyliin: "Mitä huomenna syödään? Kuka kuskaa lapsia? Oliko illalla jotain? ..."
VastaaPoistaLainaus omasta tekstistä: "Ehkä tarpeellista joillekin, mutta itse en ikuna menisi moiseen."
VastaaPoistaEniten minua kiusaa noissa avioparikursseissa yltiökristillinen suhtautuminen ja kaiken hengellistäminen. Ja samalla yhden parisuhdemuodon nostaminen ainoaksi oikeaksi...