Elämäni ensimmäinen Lauri oli isäni serkku, joka oli hiljainen, omassa pienessä mökissään viihtyvä mies. Nykyään häntä voitaisiin kutsua syrjäänvetäytyjäksi. Lauri kävi meillä Keskipellossa aina silloin tällöin ja toi minulle kerran pienen nallen, joka oli vieterilelu ja "kutoi". Sen jälkeen nimitin miestä aina Lauri-karhuksi ja se nimi meillä säilyi aina. Muistan Laurin itsekin hymähdelleen nimelle.
Nallea pidettiin meillä kirjahyllyn ylähyllyillä ja sillä ei leikitty. Sama tyyli on jatkunut edelleen, joten mekanismi toimii ja nalle kutoo vieläkin.
Toinen Lauri on sitten melkein sata vuotta nuorempi eli tänä keväänä päivänvalon Lontoossa nähnyt Lauri Juhani Hälli.Kolmannesta Laurista varmaan kuullaan radiossa ensi sunnuntaina, kun suurkuunnelman "Täällä Pohjantähden alla" toinen osa lähetetään. Eilen kuuntelimme pihalla aurinkotuoleissa lötkötellen ensimmäisen osan ja pidimme kovasti. Siinä alkoi vanhalla rovastilla jo olla sydänoireita, joten eiköhän ensi sunnuntaina Lauri Salpakari tule uudeksi kirkkoherraksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti