Perjantain kohokohta oli ehdottomasti urkukonsertti Multian Lovisa Charlottan kirkossa. (En minäkään tiennyt, kuka tuo Lovisa Charlotta on, ennen kuin tarkistin wikipediasta: Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Aadolfin lyhytaikainen kihlattu, Mecklenburg-Schwerinin prinsessa.)Illan urkuri oli italialainen Gianluca Libertucci.
Edessä istuva mummeli kuiskasi ennen konsertin alkua kanssamummelilleen: Vatikaanin Pietarinkirkon ja Vatikaanin sveitsiläiskaartin kappelin urkuri, ei mikään turha poika! Samaa mieltä olimme mekin heti Bachin Es-duuri fuugan alettua - preludi oli vielä vähän hakeva ja rekisteröinti oli jokseenkin umpiosta.
Loppukonsertti oli yhtä juhlaa! Iloittelua, osaavuutta, taituruutta, hauskuutta, hartautta; kaikki yhdessä paketissa konsertissa, jonne oli vapaa pääsy... Nostan hattua (kuv.) Multian seurakunnalle!
Urkumusiikin kuunteleminen kirkonpenkissä on mahtavaa. Olosuhteista johtuen aika harvoin olen itse siitä päässyt nauttimaan, mutta nyt koin sen tunteen, kun musiikki menee koko kehon läpi ja kirkonpenkki vielä tehostaa vaikutusta. Sellainen nupit kaakkoon -fiilis kunnon subbarilla vahvistettuna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti