Elämä alkaa odotetusta parkaisusta,
vihaisesta itkusta
ja
rauhoittumisesta.
Kuluu vuosia,
nopeita ja vielä nopeampia.
Itkua
naurua
riitoja
anteeksiantoa.
Kuluu päiviä,
hitaita ja vielä hitaampia.
Naurua
anteeksiantoa
itkua
riitoja.
Aika kiiruhtaa
-
peilit ja lapset muuttuvat.
Elämä on kaiken aikaa tässä ja nyt,
kämmenellä,
käsien ulottuvilla.
Näkee harmaalla kruunatut hiukset,
silkinryppyiset kädet
paremmin kuin kukaan muu,
tarkemmin kuin mikään peili.
Elämä on tässä
-
kannattaisiko kiittää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti