Laiskottelua

Tätä viikkoa on povattu/uumoiltu/ennustettu lämpimäksi, joten uskon töiden jäävän lapsipuolen asemaan. Luulen kartuttavani fillarin matkamittaria (nyt 1257 km), lueskelevani aitan lehtipinoja laihemmiksi ja nauttivani auringosta ihan vaan ollen.

Luterilaisilla taitaa olla se piirre, että laiskottelusta pitää tuntea huonoa omaatuntoa & syyllisyyttä ja että melkein synniksi lasketaan se, jos vaan on. Katoliset rakastavat siestaa eli lounaan jälkeistä lepotaukoa, jolloin saa luvan kanssa olla ja laiskotella.

Yksi laiskotteluun ja lomailuun liittyvä piirre on se, että loman aikana muka pitäisi saada mahdollisimman paljon tehtyä, näettyä ja koettua. Kaapit pitää siivota, matot pitää pestä, pitää kyläillä kumminkaimojen tädeillä ja mahdollisimman moni kesäteatteri on koluttava ja ulkomaillakin pitäisi jossakin välissä ehtiä piipahtaa. Töissä kuitenkin joku kysyy: Missä kävitte? Missä olitte? Mitä teitte? - Vaatii aika kovaa itsetuntoa sanoa, että oltiin suurin osa lomasta ihan vaan kotona ja käytiin pari reissua päiväseltään. Sitä ei ainakaan uskalla sanoa suureen ääneen, vaan mieluusti kursiivilla ja kuiskaten.