(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Ennen - jälkeen

Ensimmäinen kuva on toukokuulta, jolloin valkoinen klaffilipasto kannettiin Kettulasta autotalliin hiomis-kittaamis-hiomis-maalaamisoperaatiota varten. Lipastolla on melkoisesti tunnearvoa, kun se on vanhempi kuin minä (sen on tehnyt toholampilainen nikkarimestari Tyyko Finnilä) ja oli meillä Keskipellossa aikanaan vauvanhoitopöytänä, sitten kirjoituspöytänäni suurimman osan kouluaikaani ja on siinä myöhemminkin vauvoja hoidettu...
(Isompi mies on veljeni, pienempi mies poikani)
Ihan alkuperäinen väri on ollut tummanruskea, sitten pariin otteeseen valkoinen; pelkkä valkoinen ja 1.10.1990 lähtien valkoinen päältä ja vaaleankeltainen sisältä - maalauspvm oli merkitty takaseinään - ja nyt uudeksi väriksi valikoitui sininen. Haikean sininen, aavistus laventelia, lemmikkiä ja taivaan sineä.

Tänään lipasto sitten pääsi uudelle paikalleen "Marjatan salonkiin". Nimi tuli vaan jostakin, mutta sitten muistin, että aikanaan kirjoitin kiiltokuvakirjaan yhden kiiltokuvan kohdalle "Salonkissa istuu nainen, ylpeä hänellä ompi maine." (Pieni taivutusvirhe sallittaneen...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti