(Keski-ikäisen naisen mahdollisimman-epäitsekästä-elämää siinä vaiheessa, kun on aikaa omille ajatuksille ja asioille.)

maanantai 17. elokuuta 2009

Hengen ja ruumiin kulttuuria

Eilen olin aamulla vanhassa kirkossa soittamassa messua ja totesin, että käsineet olisivat olleet tarpeen saarnatauon aikana... Kylmänkostea ilma huokui kirkkosalissa ja Kristoforostakin selvästi aivastutti.
Polkaisin kotiin tihkusateessa, kunnes se tapahtui. Äkkiarvaamatta. PAM! No niin, siinä meni takarengas kilometrin päässä kotoa. Ei auttanut muu kuin taluttaa ajokki kotiin...

Illalla oli Petäjävesi-Seuran teatterimatka Korpilahdelle. Esityksenä Mika Waltarin Myöhästynyt hääyö. Farssia ja aivan loistavaa näyttelemistä. Nelikymmenvuotias teatteri saa olla väestään ylpeä. Puitteetkin olivat tunnelmalliset, sisätilan näyttämön tuolit mukavat ja väliajan kahville kiivettiin Viilahuoneen vintille. - Totesin olevani farssin suhteen skeptinen ja hieman sille kannalle myös jäin. Luonteeni taitaa painottua enemmän vakavan näytelmän puolelle...Huomasin myös nauravani joskus eri paikassa kuin valtaosa yleisöstä, mutta siihen olen jo tottunut.
Takaisin matkahuollossa oltiin vähän jälkeen klo 22 ja sitten kävelin kotiin. Oli aika juoda kaakaota, lukea vähän aikaa ja mennä nukkumaan. Henki ja ruumis olivat jo levon tarpeessa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti