Tämän aamun lehdessä huomasin sanan ´arkipuuhailua´ ja ilostuin siitä niin paljon, että päätin lainata sitä sanavarastooni heti saman tien. Olen aina ollut arjen puolestapuhuja, arjen kannattaja ja rakastanut proosallista arkea enemmän kuin sanahelinäkimalteista juhlaa. Arjen rutiineissa on ollut voimavara, jota on voinut sitten hyödyntää kaikkeen muuhun - ja välillä kokeilla rikkoa rajoja.
Puuhailu taas on hyvin hauska ilmaisu. Äiti-Liisa tapasi kysyä puhelimessa: Mitä oot tänään ropottanut? (Sana tulee oletettavasti venäjänkielen verbistä Работа = tehdä työtä.) Ei ehkä ollut kyse puuhailusta, vaan ihan oikeasta hyödyllisestä työstä. Vastaus oli sitten milloin mitäkin - pyykkäämistä, leipomista, siivoamista. Joskus vähemmän, joskus hyvin vähän.
Tässä elämäntilanteessa nautin puuhailusta - eli tekemisestä ilman kiirettä. Puuhailusta saa hyvän mielen. Arkipuuhailusta etenkin.
Olen iloinen, että oma äitini on antanut minulle hyvän esimerkin arkipuuhailun arvostamisesta. Lasten kanssa päivisin touhutessa on monta kertaa käynyt mielessä, miten tästä selviäisi, jos pitäisi verhojen vaihtamista, perunoiden kuorimista tai pyykkien laskostamista jotenkin vähäarvoisena hommana. Sinulla, Marjatta, on mielestäni upea kyky tehdä arjesta taidetta.
VastaaPoista