Telkkarissa tuli taannoin sarja, jonka nimi oli Parhaat vuodet. (Jatkoa sarjalle Ihmeidentekijät, käsikirjoittajana Elina Halttunen.) Edellistä sarjaa meillä kutsuttiin Imppareiksi, mutta tuolle jälkimmäiselle ei ollut mitään väännöstä.
Olen mielestäni aina elänyt parhaita vuosia, ovatpa ne olleet missä iässä tahansa. Muistan kolmekymppisenä osallistuneeni yhteen kirjalliseen naisten iltaan, jossa kaikki olivat minua kymmenen vuotta vanhempia ja muistivat muistuttaa, että sitten huomaat, kun neljänkympin kriisi tulee ja se on ihan syvältä. Ei se tullut.
Ikähän on vain numeroyhdistelmä, jolla ei ole mitään tekemistä sen tyypin kanssa, joka nahkojen sisällä sattuu majailemaan. On teinejä kahdeksankymppisiä ja patavanhoillisia kaksikymppisiä. Heidän kohdallaan numeroyhdistelmä ei kerro koko totuutta.
Parhaat vuodet on jokaisen ulottuvilla tässä ja nyt. Joka vuosi, joka kuukausi, joka päivä ja joka hetki. Suosittelen.
Minäkin olen saanut elää jo yli 30 vuotta elämäni parasta aikaa. Oikeastaan yläasteaika oli ainoa elämäni vaihe, jolloin muistan ajatelleeni, että tämä on aika syvältä.
VastaaPoistaIhanaa, että on kaltaisiasi (fyysiseltä iältään) vanhempia naisia, joiden kanssa saa olla ystävä ilman, että toinen koko ajan muistuttaa, mitä kaikkea kamalaa seuraavassa ikävaiheessa odottaa. Toistaiseksi elämä on yllättänyt ainoastaan iloisesti!
Aika etuoikeutetuksi ja onnekkaaksi sitä kyllä itsensä tuntee, kun lukee ja kuulee, kuinka sietämättömiä vaikeuksia monet joutuvat kohtaamaan. Voi meitä onnentyttöjä!